Kuten kaikki varmaan ymmärtävätkin, että kun on näin monta koiraa ja kaikki muut omakotitaloasumisen edellyttävät työt, ei yksinkertaisesti riitä aika joka päivä käyttää jokaista koiraa lenkillä tiellä, vaan saavat ne muunlaista toimintaa. Tänään kuitenkin sain ihme lenkkeilyvimman aamulla ja lähdin yksinäni yhdistetylle kävely- ja hölkkälenkille. Kun tulin lenkiltä, laitoin Damille ruuan ja menin sen kanssa ulos. Sitten huomasin että olin tavallista energisempi ja että kehoni huusi päästä uudestaan lenkille. Laitoin siinä rauhassa kaikille koirille ruuat valmiiksi ja ajattelin katsoa, kuinka kauan virtaa riittää. Kun Oppa oli syönyt, vein sen ensimmäiseksi lenkille. Lenkin jälkeen oli vieläkin virtaa, no Akun ja Unin syötyä vein Unin lenkille, koska katsoin että Aku viihtyy tarhassa (tarha ei ole mikään ihan pieni metallihäkki, vaan kaksinkertainen pienempään tarhaamme verrattuna, joka on sekin kahdelle koiralle sopiva). Otin Siis Unin ja lähdin hakemaan postia. Uni oli tietysti onnellinen kun se sai olla kanssani kahden ja sai näinollen jakamattoman huomioni. Lenkin jälkeen vein postin sisälle ja Unin Akun kaveriksi tarhaan. Päätin seuraavaksi viedä ruuat Landolle ja Nakille pikkutarhaan. Lando-vanhus oli onnellinen mennessäni tarhaan sisälle ja pidinkin sitä hetken hyvänä kun annoin sille ruokakupin. Annoin Nakille luvan mennä tarhasta ulos ja käskin sitä sanalla "syömään, Nakki" ja se suunnisti kupilleen, jonka olin jättänyt vähän matkan päähän. Laitoin Landon syödessä tarhan oven lukot kiinni ja menin Nakkiaisen vierelle odottamaan että se sai syötyä. Kun katsoin että se oli myös syönyt vitamiinilisät, vein kipon sisälle ja lähdin Nakin kanssa lenkille.

Nakilla on sellainen ärsyttävä tapa nykyään, että se lenkillä vaan riehuu keppien kanssa ja on siis aivan kauhea saalispommi. Niinpä aloitinkin tänään opettamaan Nakkia uudelle tavalle. Kielsin sitä ottamasta keppejä, josta se oli tietenkin ensin vihainen. Alkoi riehumaan entisestään. Mutta pian se huomasi, että lenkillä voi kulkea (pidin sen siis taluttimessa estääkseni sitä ottamasta keppejä tai kiviä joita yritti ottaa kepin sijasta) nätistikin. Palkitsin sen joka kerta makupalalla ja RAUHALLISELLA "hyvä"-sanalla, kun ennakoidun kiellon seurauksena ei ottanutkaan keppiä jota kävi haistelemassa. Otin sillä myös lyhyitä seuraamispätkiä, maahanmenoa jne ja palkitsin sen rauhallisesti makupalalla. Eihän tee raskaana olevalle nartulle hyvää reuhata miten sattuu... Joten siinäkin syy tästä pahasta tavasta pois opettamiselle. Kun se ei enää edes yrittänyt ottaa keppejä/kiviä vaan kulki rauhallisesti, oli sen kanssa erittäin mukava kulkea. Näin koiran mielestäni pitääkin käyttäytyä kulkiessaan hihnaan kytkettynä! Puhuin sille kokoajan erittäin rauhoittavasti sekä pyrin olemaan millään tavalla innostamatta sitä. Lenkki harjoituksineen sujui mitä mainioimmin. Nyt kun vielä muistaisi pitää omassa paksussa kallossaan (tarkoitan tällä itseäni ;)), etten enää MISSÄÄN TILANTEESSA palkkaa Nakkia kepillä tai muullakaan viettiä aktivoivalla lelulla. Enkä myöskään innosta sitä äänelläni, ennen kuin se taas oppii ettei tarvitse reuhata ihan miten sattuu.

Olen Nakin kohdalla tehnyt sen hirvittävän virheen, että olen kouluttanut sitä puolivuotiaasta saakka vietillä. Joten sen käytös on ihan omaa syytäni. Näinollen huomatessani tekemäni virheen ja alkaessani nyt korjaamaan sitä (joka ei tapahdu hetkessä eikä kahdessa, vaan vaaditaan kärsivällisyyttä), uskon että saan Nakista vielä iloisesti, muttei liian vietikkäästi, tottelevan, teknisesti hyvin suorittavan koiran. Koska huomasin heti eron, kun näytin sille ottaessani sen sivulle, että kädessäni on nami eikä lelu, että se teki paljon kauniimmin ja matalammassa vietissä (joka on ehdottoman hyvä asia tämän kiihkeän koiran kanssa). Olen todella tyytyväinen tämänpäiväiseen! Täytyy ruveta toistamaan sama kaava aamu- ja iltalenkeillä ja joka päivä. muutaman viikon päästähän se jää mammalomalle, mutta kävelynsä se siitä huolimatta tarvitsee. Imetysvaiheen jälkeen alkaa taas pikkuhiljaa kunnon kohottaminen ja treenaaminen.

Nakki sai olla jonkun aikaa sisällä makoilemassa sohvalla vieressäni ja nautti täysin rinnoin! Leikkasin siltä myös kynnet siinä samalla ja palkkasin namilla. Sen jälkeen vein sen yläkertaan huoneeseeni, missä olemista se rakastaa yli kaiken! Se on niin minun koira kun vain voi olla. Rakastaa minua koko sydämestään ja rakastaa minun huonetta :) Varmaankin juuri siitä syystä, että se tietää minun tulevan sen kanssa sinne nukkumaan yöksi, vaikkakin vasta iltalenkkien yms jälkeen :)

Sitten syötin Nemon ja Gitan ja päästin ne ulos touhuamaan. Nemo sai olla mukanani Gitan ollessa sisällä nautiskelemasta äitini läsnäolosta, kun hain tallista puita leivinuunia varten. Kun Nemo meni takaisin sisälle, lähdin viemään Gitaa lenkille. Käytin sen teholenkillä ja oli tyttö tyytyväinen ja väsynyt kun tultiin kotiin :) Kun Gita meni Nemon kanssa koirahuoneeseen, annoin Damille päiväruuan ja touhusin sen kanssa pihalla.

Nyt Dam nukkuu tyytyväisenä äidin kanssa patjalla, äiti korkeassa kuumeessa ja minä istun koneella ja lämmitän mökkiä :)